Selkävaivoja minulla on ollut niin kauan...
Selkävaivoja minulla on ollut niin kauan kun muistan. Jo koululääkäri arveli minulla olleen riisitauti. Mutta asialle ei tehty mitään.
Kaulan seutu varsinkin on aiheuttanut jatkuvia ongelmia. Päätä on pitänyt väännellä, että veri kiertäisi. Suuremmat selkäongelmat alkoivat 70-luvulla raskauteeni liittyneillä ristiselän kivuilla, jotka pahenivat pientä lasta hoitaessani. Kävin silloin kiropraktikolla muutamia kertoja ja sain huomattavaa apua, mutta oireet palasivat vähitellen. Työmoraalini ei ole koskaan sallinut minun jäävän viikkojen sairaslomalle. 2-3 päivää olen muutamia kertoja ollut pois työstä, koska en ole päässyt nousemaan sängystä. Ankaraa selkäjumppaa ja töihin taas. Alkuun kävin lääkärilläkin, mutta toivomaani apua ei siltä suunnalta ollut tarjolla, koko kroppahan olisi tarvinnut uudelleen muokkausta.
Runsas vuosi sitten vaivani kärjistyivät kriisiksi saakka. Mieheni oli jo vuosia ollut vakavasti sairas. Tuli sekin hetki, kun piti päättää, lähteekö hän laitoshoitoon vai saako viettää viimeiset aikansa kotona. Valitsimme yhdessä jälkimmäisen vaihtoehdon. Häntä sängyssä istumaan nostaessani tunsin niskassani ikävän rusahduksen. En vieläkään kuukauteen lähtenyt avunhakuun, koska tunsin hätää mieheni puolesta. Kuka häntä hoitaisi? Toinen pelkoni oli, jos molemmat joutuisimme kohta sänkypotilaiksi. Se ajatus sai minut etsimään keltaisilta sivuilta kiropraktikkojen puhelinnumeroita. Soitin Suomen Kiropraktikkokeskukseen ja ystävällinen vastaanotonhoitaja varasi samana päivänä ajan kiropraktikolle.
Heti minut nähtyään hän totesi, että tämä ei olekaan mikään pikkujuttu. Selkä oli kuin rautakanki, lihakset kuin tiiliskiviä, yksi niskanikamista oli siirtynyt sivusuunnassa ja niskassa oli ikävän näköinen kyhmy, selkäranka kaksinkerroin. Kiropraktikko ehdotti vuoden kestävää hoitoa, jossa alkuun käyntejä oli 3 kertaa viikossa vähitellen harveten. Senkin jälkeen olisi hyvä jatkaa, kenties loppuelämän. Suostuin tähän ilomielin, koska tiesin kehon tarvitsevan aikaa uuteen asentoon oppimisessa.
Suomen Kiropraktikkokeskuksessa laadittiin selkeä hoitosuunnitelma ja kustannuslaskelma. Rahanmenoa ei tarvinnut enää myöhemmin ajatella, koska hoito maksettiin etukäteen. Saattoi siis keskittyä vain itsensä terveeksi tekemiseen.
Nyt toista vuotta hoidon alkamisen jälkeen voin sanoa, että sain uuden elämän. Ilman kiropraktista hoitojaksoa olisin todennäköisesti romahtanut kokonaan.
Hoidossa edettiin pienin askelin kehon mukautumiskykyä noudattellen. Vähän lihakset kipeytyivät ja tunsin itseni tosi sairaaksi, mutta koko ajan suunta oli parempaan. Sitä en hetkeäkään epäillyt. Kaikissa hoidoissa takapakit kuuluvat asiaan.
Tänä aikana myös tunnepuolella on tapahtunut paljon. Mieheni kuoli; surin ja kaipasin häntä. Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi, iloitsin hänestä, työssäni vanhusten kotihoidossa tapahtuu suuria muutoksia, opiskelen jne. Nyt 59-vuotiaana elän täyttä elämää. Selkä toki vaatii huolenpitoa edelleen, mutta nyt se joustaa ja liikkuu. Venyttelen, jumppaan, kävelen. Suhtaudun selkääni kaikinpuolin rohkeammin kuin ennen. Kiropraktikkoni on vahvistanut luottamustani siihen, että selkäranka on luja rakennelma, jonka käyttöä ei tarvitse pelätä. Parhaimpana koen ajatusten kirkastumisen, kun kaulassa ei ole enää patoa estämässä veren virtausta.
A.P.