Laura, ampumahiihtäjä
Minulla oli huono ryhti jo alakoulussa ja minua on aina pidetty lyhyempänä kuin olen. "Ai oot sä niin pitkä?!" oli tuttu kommentti. Hierojani sanoi joskus, että selässäni kasvaa "kyttyrä".
Ajattelin kaiken aina olevan jotenkin perinnöllistä tai luonnollista, sillä kyllähän urheillessa jumiutuu tai selkäni on vain yliliikkuva.
Kesällä 2006 hakeuduin ensi kerran selkäni vuoksi hoitoon, kun en enää pystynyt juoksemaan selkä suorana. Selkään pisti usein ihan muutenkin, esimerkiksi linja-autossa istuessa. Aina täytyi löhötä penkissä, kun en pystynyt istumaan suorassa.
Hoitojen myötä olen saanut pituuteni ja ryhtini takaisin. Säännöllisten käyntien avulla olen voinut sekä fyysisesti että henkisesti paljon paremmin. Urheilu-urani lähti uuteen nousuun, kun treenikin alkoi tarttua aivan uudella tavalla.
Tavoitin Suomen kärjen noin vuodessa. Tästä todisteena viime kauden SM-hopea.
Ilman hoitoja olisi urheilu-urani varmastikin jo ohi. Muistuttaisin myös varmaankin enemmän 80-vuotiasta isoäitiäni, kuin vasta 23-vuotiasta itseäni - koskaan ei siis ole liian aikaista hoitaa itseään kuntoon!
Ampumahiihtäjä
Laura Pokela